Istuin aamulla Pasilassa Ylen Aamu-TV:n studiossa pohtimassa vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta. Raha-automaattiyhdistys oli saanut valmiiksi laajan vapaaehtoistoimintaa koskevan tutkimuksen. Paikalla oli lisäkseni RAY:n valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen ja meitä ”tenttasi” toimittaja Katri Makkonen.

RAY:n Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä –tutkimus on mielenkiintoista luettavaa. Löydät tiedotteen tutkimuksesta osoitteesta http://www.ray.fi/avustustoiminta/tiedotteet/tiedote.php?id=896&l1=1
ja jos koko yli 200-sivuinen raportti kiinnostaa, mene sivulle http://www.ray.fi/avustustoiminta/aineistopankki ja klikkaa vasemmasta palkista ”muut julkaisut”.
Tutkimus kirjaa lähes kaikki ne asiat, joista mekin täällä Punaisessa Ristissä puhumme tai joita pohdimme. Vapaaehtoistoiminnan arvostus on kasvussa, ihmiset ovat innostuneita vapaaehtoistoiminnasta. Mutta samaan aikaan vapaaehtoistoiminta elää suurta murrosta. Parin kolmenkymmenen vuoden kuluttua vapaaehtoistoiminnan kenttä on täysin erilainen kuin se on nyt. Ai miksi? No silloin valtaosa nykyisistä aktiivisista vastuunkantajista on poissa – siis kuollut - ja tilalle ei ole tullut yhtä paljon uusia.
Jo lyhyemmällä aikajänteellä vapaaehtoistoiminta on muutoksessa. Tämän päivän trendi on lyhytkestoinen vapaaehtoisuus, projektimaisuus ja sirpaleisuus. Ihmisillä ei ole aikaa sitoutua, tai sitten homma pitäisi saada nopeasti valmiiksi. Pitäisi nähdä tuloksia aiempaa nopeammin.
Pohdimme studiossa myös sitä, miten vapaaehtoistoimintaan saataisiin lisää miehiä ja nuoria miehiä. Samaan aikaan oli Padasjoella menossa VPK-laisten suurleiri, jonne kokoontui 3700 nuorta vapaabrankkaria. Tämä antoi tietysti pontta keskustelulle, jonka mukaan miehet haluavat ”actionia”. Ei se ihan näinkään ole, kyllä tunnen nuoria miehiä, joille riittää rauhallisempikin meno, mutta sellainen yhteinen piirre asioissa on, että meiningin on oltava mahdollisimman reilua ja omalla tavallaan rentoa.
RAY:n tutkimuksen toinen kirjoittaja, Anne Birgitta Pessi, on vuosien ajan askarrellut vapaaehtoistoiminnan ja vapaaehtoistyön tutkimuksen parissa. Hän on selvittänyt toimintaan osallistuvien motiiveja ja huomannut, että – vähän kärjistetysti sanoen – jokaisella on omat motiivinsa. Pessi onkin kehittänyt ns. timantti tai janamallin, jossa motiiveilla on ääripäänsä.
Joku on vapaaehtoistoiminnassa mukana sen "toiminnallisuuden" takia – toinen taas saman janan toisessa päässä "pohdinnan" takia. Samanlaisia vastapareja ovat mm. antaminen ja saaminen sekä läheisyys ja etäisyys.
Lähes jokainen vapaaehtoinen voi sijoittaa itsensä noille janoille osallistumisen motiiveja pohtiessaan. Silti uskon, että lähes kaikille yksi asia on kuitenkin ylitse muiden ja se on ”ilo”. Tekemisestä on tultava hyvä mieli, meiningin on oltava mukavaa, porukan toisiaan täydentävää, erilaisuuksia sietävää ja valmiita joustamaan. En usko, että kukaan pysyy pitkään mukana sellaisessa toiminnassa tai ryhmässä, josta tulee paha mieli ja jonka sisäinen dynamiikka pännii!
Kun järjestöt – Punainen Risti muiden mukana – etsivät itselleen uusia vapaaehtoisia ja vastuunkantajia, meidän vanhojen tärkein tehtävä on katsoa itseämme peilistä. Näkyykö sieltä sellainen naama, jonka kanssa joku uusi ihminen haluaisi olla tekemisissä?!