Näin ystävänpäivän koittaessa pysähdyn pohtimaan meitä ihmisiä. Mikä meistä tekee niin erikoisia tässä elonketjussa? Hetken mietittyäni päädyn vanhaan ajatukseen; ”olla joku jollekin!” Minä olen lähimmäistäni varten ja hän minua varten. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi sunnuntaina yhteisvastuukeräyksen avauspuheessaan, että ihmisyys syntyy vuorovaikutuksesta. Siis, että on joku jollekin.

Mitä tuosta ”olla joku jollekin” tulisi ajatella? Tärkeämpää, kuin antaa siihen vastaus, on mielestäni pohtia itse ajatusta. Sen ydin on, että ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi, kun hän on yhteydessä toiseen ihmiseen. Ja ihmisen perustarve on kokemus merkityksellisenä olemisesta. Ja tämä mahdollisuus tulisi kaikilla meillä olla.

Edesmennyt näyttelijä Tarmo Manni sanoi, että ihmisellä voi ystäviä vain yksi, korkeintaan kaksi - kolmannella jo pelataan. Ymmärrän tämän ajatuksen viisauden. Samalla huomaan ajattelevani heitä, joilla ei ole edes tuota yhtä ystävää. Ja ajatukseni kietoutuvat yhteen – voisin olla joku jollekin niin, että huomaisin ne lähimmäiseni, joilla ei ole riittävästi mahdollisuutta olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Voisinko minä tarjota huomiotani ja aikaani? Varmasti voin!

Siis – annetaan kaikkien saada olla joku jollekin. Tänään, huomenna ja vaikkapa ystävänpäivänä!

Pentti Savolainen
Nuorten turvatalo

Sunnuntaina 6.2. käynnistyi vuoden 2011 Yhteisvastuukeräys. Sen tavoitteena on vähentää nuorten kokemaa yksinäisyyttä. Tätä tehtävää Nuorten turvatalot ovat osaltaan toteuttamassa.
www.yhteisvastuu.fi