NAIROBI/ HELSINKI. Maailma on usein aika hämmentävä. Kun 180 maan Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun edustajat pakkasivat Nairobissa laukkujaan ja vaativat julkilausumassaan aseiden hallitsemattoman leviämisen estämistä, samaan aikaan Moskovan Kremlissä juhlittiin Mihail Kalashnikovin 90-vuotissyntymäpäivää. Mies kehitti vuonna 1947 AK-47 automaattisen rynnäkkökiväärin, josta on tullut maailmalle maantieteellisesti ja lukumääräisesti laajimmin levinnyt ase. Moskovassa aseen keksijää ylistettiin suurena kansallissankarina, Nairobissa vaadittiin maailman valtioita ja muita keskeisiä vaikuttajia yhdistämään voimansa ihmisten auttamiseksi.

Kansainvälinen Punaisne Ristin ja Punaisen Puolikuun liike tapasi Nairobissa 150 vuotta Solferinon taistelun jälkeen. Italian Gardajärven maisemistahan tämä auttamisjärjestö alkunsa sai. Historiallisen vuoden takia Nairobissakin puhuttiin paljon "tämän päivän Solferinoista". Mitä ne voisivat olla? Afganistan, Pakistan, Sudanin Darfut, Kongo ja monet muut taistelutantereet ovat sodan jalkoihin joutuneille siviileille Solferino. Kärsimysten tantereita ovat myös Aasian ja Britannian tulva-alueet, syvän köyhyyden runtelemat kehittyvät maat, ilmastomuutoksen takia ruuan puutteessa riutuvat afrikkalaiset tai Suomessakin yleismaailmallisen talouskriisin takia taloudelliseen tai henkiseen ahdinkoon joutuneet kanssaihmiset.

Nairobin valtuutettujen neuvoston edustajat vaativat poliittisia päätöksentekijöitä asettamaan pahiten kärsivien ihmisten auttamisen kaiken muun edelle. Ymmärrettävästi Afrikan tarve tuli korostetusti esille, kun kokous järjestettiin Keniassa.

Päätöslauselmassa vaaditaan vastuullisuutta Afrikan avustamiseen. Ei riitä, että ihmiset saavat ruokaa. Hätäavun jälkeen kehitysohjelmien on oltava niin tehokkaita, että ihmiset pystyvät nousemaan jaloilleen ja kehittämään omaa hyvinvointiaan.

Tähän asti on liian usein käynyt niin, että ihmisille on annettu suurimpaan hätään ruokaa, mutta kuivuuden tai maatalouden ongelmia ei ole ratkaistu. Se johtaa sitten siihen, että esimerkiksi Nairobiin on pakkautunut miljoonia parempaa toimeentuloa etsiviä ihmisiä Kenian maaseudulta.

Elintasoerot ovat Nairobissakin valtavia. Suurkaupungin keskustan slummit pursuavat hökkeleitä. Köyhyys ja nälkä ajavat rikollisuuteen. Nairobin kaduilla ei juuri eurooppalaista jalankulkijaa näe. Ihmisten kidnappaukset ja ryöstöt ovat joka päiväisiä.

Kaikki afrikkalaiset eivät silti ole köyhiä. Keniastakin löytyy iso keskiluokka, mutta myös valtavasti äärettömän rikkaita. Sunnuntaina katselin hotellissamme, miten teini-ikäisten afrikkalaisnuorten seurue vaelsi ulkoilmaravintolaan. Henkilökunta kumarteli ja pokkasi, kun superkalliisti pukeutuneet 15-kesäiset neidit purjehtivat uima-altaalle. Vastakohtien Afrikka.

Valtuutettujen neuvosto pui kokouspäivien aikana myös ilmastonmuutoskysymyksiä, puhui pakolaisista, mutta myös maiden sisäisten pakolaisten surkeasta tilanteesta (ja hyväksyi näihin liittyvän Punaisen Ristin politiikkaohjelman), sitoutui jatkamaan kampanjointia henkilömiinojen, rypälepommien ja muiden taistelualueille jäävien räjähteiden tuhoamiseksi ja poistamiseksi.

Nairobin kokoukset olivat poikkeuksellisen rakentavahenkisiä. Totta kai ilmassa on maanosien ja kulttuurien välistä politikointia, erilaisia näkemyksiä ja vähän kummallisuuksiakin, mutta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun humanitaarinen arvopohja tulee kuitenkin aina näkyviin. Tuhatkunta kokousvierasta pyrkii kuitenkin samaan päämäärään – avun tarpeessa olevien auttamiseen.