Joulu on muistamisen aikaa. Tänä jouluna sähköpostiin on tupsahdellut kymmeniä sähköisiä postikortteja, mutta ne on pakko deletoida laatikkoa täyttämästä. Siksi perinteiset kortit tuntuvatkin paljon mukavammilta. Ne ovat neuvottelupöydällä kauniissa piirissä!

Tuossa pöydällä on myös yksi pieni paketti. Jo useampana vuotena on Kanadassa asuva suomalaisrouva lähettänyt tänne pienen paketin. Tänä vuonna siinä oli Knorrin pastapussi ja purkki Brunswickin sardiineja. Viime vuonna tuli 250 grammaa kahvia. Kirjeessä ei ole mukana minkäänlaista viestiä, lähettäjän nimi pienessä liimalapussa kirjeen kulmassa.

Tämä rouva asuu pienessä kaupungissa Vancouverin lähellä. Näin Google mapsin aikaan löysin hänen kotikadustaan 360 asteen panoraamakuvan nettiin. Pieni kanadalainen kaupunki, omakotitaloja ja pikkukauppoja, traktori keskellä kylänraittia. Taustalla lumihuippuisia vuosia.

Tämä Kanadasta tullut kirje saa aina mietteliääksi. Mikä on lähetyksen syy? Onko lähettäjällä mielessä, että Suomessa ei ole ruokaa? Haluaako lähettäjä tukea suomalaisia puutteessa olevia? Vai toivooko hän että paketin ruokatarpeet menevät SPR:n kautta maailmalle?

Lähetys on siinäkin mielessä hämmentävä, että vaikka makaronit ja sardiinit olisivatkin edelleen ihan ok, ei niitä kukaan tohdi syödä, koska kun sisällön turvallisuudesta ei ole kuitenkaan tietoa.

Jos rouva Kanadasta olisi paketin sijasta lähettänyt 10 dollaria rahaa, olisimme pystyneet auttamaan ihmisiä jo ihan eri tavalla. Olisi voinut ostaa rokotuksia tai lääkkeitä kehitysmaiden lapsille tai peruskeittiötarvikkeita tai jopa kilokaupalla perusruokaa.

Mitä ajatuksia tämä kanadalaislähetys tuo sinun mieleesi?