Pikainen piipahdus maaseudulla
NAIROBI. Olemme tähän asti nähneet vain hotellin ja YK:n kongressikeskuksen – ja niiden välillä liikenneruuhkat, mutta perjantaina suuntasimme sitten pikaiselle vierailulle myös maaseudulle. Kävimme katsomassa Punaisen Ristin kyläkehitysohjelmaa Kitheunin kylässä, reilun 3,5 tunnin automatkan päässä Nairobista.
Kokouspäivän päätteeksi viiletimme kuoppaisilla teillä ja kilpailimme auringonlaskun kanssa – pääsimme näet liikkeelle vasta vähän ennen kolmea iltapäivällä.
Löysimme joukon tyytyväisiä Punaisen Ristin vuohia. Isoja, pieniä, poikia, tyttöjä, isiä, äitejä – heitä oli niin vuohien kuin kyläläisten joukossa. Tosin vuohia taidetaan kutsua myös kileiksi, uuhiksi, pukeiksi ja sellaisiksi.
Eläimen antavat vaatimattomille maalaisperheille perustoimeentulon, etenkin hyvin ravitsevaa maitoa ja tietysti lihaa. Maatalousohjelman yhteydessä viljelijöitä opastetaan myös kasvattamaan oikeita viljelyskasveja, hoitamaan palstojen kastelua ja muita perusasioita.
Kyläohjelmaan sisältyi myös kaivoja. Seudulla vuorottelevat liialliset sateet ja toisinaan taas kova kuivuus. Kylään oli rakennettu iso porakaivo, josta vettä riittää koko kylälle. Puhdasta juomavettä myydään pumppuasemalta. 25 litraa maksaa viisi shillinkiä. Kun 100 shillinkiä on vajaa euro, maksa 25 litraa vettä siis noin20 eurosenttiä. Vertailun vuoksi: vanhanajan lasinen coca cola –pullo maksoin kylän kioskissa 100 shillinkiä eli n. 90 senttiä. Ei vesi siis Keniassa ilmaista ole!
Pikavierailun perusteella Punaisen Ristin yhteisöohjelma vaikutti toimivan hyvin. Ihmiset olivat tyytyväisiä.
Takaisi tulomatka pimeässä illassa oli sitten oma eksoottinen kokemus. Juutuimme lopulta Nairobin lähellä valtavaan ruuhkaan, jossa kaikki ajoivat kaikkiin suuntiin! Ensin oili pari kaistaa kumpaankin suuntaan. Sitten alkoi Nairobiin menevien "kaistojen" määrä kasvaa kuin jokainen puikkelehti omin päin eteenpäin. Lopulta Nairobiin meni 8 autoa rinnakkain ja kaupungista ulos vain yksi kaista – jota tosin säännöllisesti käytti joku kaupunkiin päin menossa oleva huimapää.
Kun matelimme eteenpäin, paljastui ruuhkan syykin. Jonossa puikkelehtinut ruumisauto oli törmännyt betoniporsaaseen. Ja pian tämän kolarisuman jälkeen paljastui että kaupungista oli pyrkimässä ulos kahdeksan "kaistallista autoja" ja sisäänpäin oli menossa vain yksi.
Selvisimme ruuhkasta hotellille vähän ennen puolta kymmentä. Tänään on ollut vapaapäivä ja huomenna alkaa näistä kansainvälisistä kokouksista se toinen: valtuutettujen neuvosto. Se on neljän vuoden välein kokoontuvan kansainvälisen Punaisen Ristin konferenssien välillä (joka toinen vuosi) kokoontuva ylin valmisteleva kokous. siihen osallistuvat Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset, Punaisen Ristin kansainvälinen komitean edustajat sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton viralliset edustajat. monimutkaista? No, ehkä vähän, mutta kun systeemin oppii, ei siinä mitään kummallista ole!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
-





Kommentit
Sunnuntaisen vapaapaivan terveiset
Yllelinen aamu. Kello ei soinut kuudelta vaan kahdeksalta. Tuoreitten aamuhedelmien jalkeen hyppasimme autoon, ratissa suomalainen delegaatti Satu Seppala.
Suomi on rallikansaa - naisia myoten. Satu selvitti Nairobin liikenteen suitsait, vaikka toimi samalla oppaana yli kummankin olkapaan.
Ensimmainen kohde - Babyelefanttien orpokoti oli puhutteleva elamys. Tuttipullosta (koko n 5l) maitoa imeva kaksikuukautinen elefanttilapsi on hellyttava. Orpokoti toimii heinosti elainten ehdoilla ja jakaa niin tietoa ja valistusta. Samalla kerataan rahaa elefanttien selviamiseen.
Pienen elefantin voi adoptoida 50 dollarilla. Kummiuden certifikaatti on hieno ja kummilapseltaan saa myos kuukausittain kirjeen valokuvineen ja kertomuksineen vauvana kehityksesta.
Norsunluun kaytto ja kaupallinen valittaminen on taas lisaantymassa, joissain kulttuureissa, erityisesti Kiinassa ja Japanissa.
Ihminen tarvitsee elaakseen suojaa, ruokaa ja vetta, mutta ei norsunluuta!
Kirahvipuistossa tuli niska kipeaksi. On kuin olisi seurustellut nostokurkien kanssa.
Nairobin TOSI varikkailta joulumarkkinoilta tarttui mukaan 'kaikkea pienta ja kaunista'.
Karen Blixenin kotimuseolla poikkeamisen jalkeen on kotona taas kerran katsottava filmi My Africa.
Paiva parani tunti tunnilta. Nairobin luonnonpuistoon safarille ajaminen tuntui tosi seikkailulta. Oli uskomattoman jannittavaa tahyta nakyyko mitaan. Ja oli riemastuttavan palkitsevaa havaita nopeita antilooppeja ja gnuita, nokkavia afrikan strutseja ja sihteerilintu komeudessaan. Spr:n kielessa siita tuli hetkessa paasihteerilintu...
Riemunpurkaus oli sarvikuonojen loytyminen. Ensin naimme muutaman kymmenen metrin paassa ruokailevan pariskunnan ja sitten kaiken kukkuraksi vauvasarvikuonon, jota mamma imetti. Paras ja tosi harvinainen bongaus oli leopardi. Silla brassailimme koko illan.
Ilta huipentui luonnonpuiston metsaiseen reunaan rakennetulla teltta-alueella. Tuhannen verran Punaisen Ristin vakea kokoontui Bush Gaalaan. Suuret juhlateltat oli koritetu tuhansin pienin lapuin ja lyhdyin. Afrikkalainen ruoka maistui ja ohjelma oli loistelias. Afrikan kuumat rytmit veivat mukanaan, jopa puheenjohtaja Liikanen nahtiin lattilalla lantio keveasti keikkuen.
Asanti Africa! Kiitos Afrikka ja Kenian Punainen Risti upeasta kokemuksesta.
Pirkko-Liisa Ollila