Voiko parikymmentä senttiä märkää lunta pysäyttää yhden maailman johtavista maista? Kyllä vaan. Valkoinen lumipeite vei Ison-Britannian täysin polvilleen tällä viikolla ja tilanne taitaa jatkua vielä usean viikon ajan.

Oli oikeastaan aika huvittavaa - mutta samalla järkyttävää - nähdä, miten koko maa ”romahti”. Koulut suljettiin, raideliikenne pysähtyi, lentokentät suljettiin, moottoritiet täyttyivät hyytyneistä rekoista ja muista autoista.

Istuskelen nyt Lontoon Heathrow’n lentokentällä ja odottelen illan paluulentoa Helsinkiin. Liikenne on palannut sen verran normaaliksi, että pääsin Gatwickin lentokentän tienoilta tänne toiselle lentokentälle aika normaalisti. Menomatka alkuviikosta olikin jo ihan toinen juttu. Normaalisti tunnin kestävä bussimatka vei minulta 6,5 tuntia, muutamalta kollegalta yli 10 tuntia.

Brittein saarilla sataa joka talvi muutaman päivän – joskus jopa viikonkin – lunta. Skotlannissa aika reilustikin. Miten kehittynyt eurooppalainen maa voi mennä täysin polvilleen pienen lumisateen takia?

Tätä taivastelivat englantilaiset kollegatkin, mutta heillä oli sentään jonkinlainen selitys: vaikka joka talvi Iso-Britannia pysähtyy, yhteiskunta ei ole investoinut lumenaurauskalustoon, ei hiekoitus- ja suolausautoihin. Eivätkä autoilijat käytä talvirenkaita, eivätkä osaa ajaa lumisilla ja liukkailla teillä. Eikä talvilaatudieselistäkään ole tietoa. Pissapoikiin ei osata laittaa pakkasen kestävää pesunestettä, autojen lämmityslaitteita ja puhaltimia ei osata käyttää ja höy-rykaapeilta näyttävät autot kolhiva toisiaan, kun ikkunoista ei näy ulos.

Asialla on surullisempikin puoli. Eräät ihmiset ovat joutuneet viettämään lumihankeen juuttuneissa autoissa jo useamman päivän. Joka yö muutama juna hyytyi jonnekin asemien välille, eivätkä matkustajat päässeet pois. Televisiouutisissa esiteltiin perheitä, joiden vanhemmat olivat jääneet jumiin työmatkoillaan ja lapset olivat heitteillä tai naapurien armoilla kotitaloissa. Kun koulut olivat kiinni, syntyi lisäongelmia lastenhoidosta.

Sama toistuu joka vuosi. Hallitusvastuussa kulloinkin olevat liikenneministerit pyrkivät keksimään toinen toistaan parempia selvityksiä sille, miksei liikenne suju, tai miksei asialle ei ole tehty vuosien kuluessa mitään. Kukaan ei uskalla tai halua sanoa todellista syytä: tarpeelliseen auraus- ja huoltokalustoon investointi maksaa, ihmisten kärsimys ja talouden pysähtyminen muutamaksi päiväksi on halvempaa. Kaikkien ajatus kulkee niin, että talvikunnossapitolaitteet ovat vain ja ainoastaan lunta ja jäätä varten. Toimittajatkaan eivät osaa käynnistää keskustelua siitä, että nykyään on mahdollista käyttää erilaisia monitoimikoneita, joilla on hyvää käyttöä niin kesällä kuin talvellakin.

Jotakin hyvää lumisateesta ja täydellisestä kaaoksesta sentään on ollut. Kun yhteiskunnan systeemit eivät toimi, naapuriapu ja vapaaehtoistyö on noussut arvoonsa. Tavalliset tienvarren ihmiset ovat auttaneet maanteille juuttuneita majoittamalla ja ruokkimalla, kouluja ja seurakuntasaleja on avattu majoitustiloiksi. Yhteishenki ja yhteisvastuu on kasvanut. Ehkä onkin hyvä, että englantilaiset vähintään kerran vuodessa joutuvat käytännössä kunnon va-paaehtoistalkoisiin. Huomataan käytännössä, että tarvitsemme toinen toisiamme.

P.S. Lumen aiheuttama katastrofi on onneksi pientä sen rinnalla, kun britit eivät saaneetkaan jalkapallon MM-kisoja vuonna 2018, eikä vuonna 2022. Tämä ohitti moneksi päiväksi uutisissa niin lumikaaoksen kuin Wikileaksin skandaalimaiset diplomaattipaljastuksetkin!