Viestintä ei ole kovinkaan yksinkertainen juttu. Omalla kielelläkin törmää välillä väärinymmärryksiin - vieraassa kulttuurissa asiat monimutkaistuvat. Emme puhu nepalia, joten kommunikointi täällä tapahtuu englanniksi niiden kanssa, jotka sitä osaavat. Meille vieras englannin aksentti kuitenkin vaikeuttaa ymmärrystä ja vaatii hurjaa keskittymistä. Pelissä on myös kulttuuriset tekijät ja käsitteet: vaikka käytämme samaa sanaa, emme välttämättä tarkoita samoja asioita.

Edellisistä tekijöistä johtuen yhden asian selvittämistä varten esitämme monesti saman kysymyksen usealla tavalla, eri sanoja ja muotoja käyttäen sekä mahdollisimman yksinkertaisella englannilla. Kaikki tämä vie paljon aikaa eikä yhden asian hoitaminen käy niin pikaisesti kuin kotimaassa.

Esimerkkinä tästä käy yrityksemme selvittää hankkeen haasteita. Kun kysymme, onko projektilla haasteita, vastaus on, että kaikki menee oikein mukavasti. Kun muotoilemme kysymyksen uudelleen ja utelemme, voisiko hankkeen suunnitella tulevaisuudessa toisin tai onko keskustelukumppanillamme suosituksia tai parannusehdotuksia, vyyhti alkaakin purkautua. Positiivisen kautta kysymällä saa irti heti enemmän kuin puhumalla haasteista tai vaikeuksista. Tämä selittyy sillä, ettei nepalilaiseen kulttuuriin kuulu kielteisistä asioista puhuminen. Ei:tä ei täällä kuule oikeastaan koskaan.